TuomoHirvonen1 Maan puolustaminen

Historia: Panssarilaivat - paha erehdys

  • Tuomo Hirvonen
    Tuomo Hirvonen

Panssarilaivat – paha erehdys

Panssarilaivojen perinneyhdistys Turussa vaalii kiitettävän aktiivisesti seuran omaksumia tavoitteita. Komentaja Eero Auvisen johdolla se on suitsuttanut kunnioitusta niin panssarilaivojen turkulaisille rakentajille kuin aluksilla palvelleille merimiehillekin.

 

Ehkä perinneyhdistyksen tulee niin tehdäkin ja sivuuttaa puolustuspoliittinen keskustelu. Sitä kannattaisi kuitenkin harrastaa pelkästään opetustarkoituksessa. Vuoden 1927 laivastolaki ja sitä seurannut sota-alusten rakennusohjelma on näet toistaiseksi suurin virheinvestointi, mitä puolustushallinnossa on rauhan aikana tehty. NH90-helikopterikaupat tai ilmatyynyalus Tuuli kalpenevat kustannuksiltaan laivasto-ohjelman rahantuhlauksen rinnalla.

 

Laivastolain käsittely alkoi kesällä 1918, kun Paasikiven senaatti antoi eduskunnan tehtäväksi ratkaista kysymys sota-alusten uusimisesta. Täysin valmistelemattomasta lakiesityksestä kehkeytyi eduskunnassa pitkäaikainen riita. Sitä pompoteltiin Heimolassa peräti yhdeksän vuotta. Väinö Tannerin vähemmistöhallitus jäädytti käsittelyn 1926 – 27 valtiopäivillä, mutta Juho Sunilan hallitus ajoi lain läpi.

 

Laivasto-ohjelma nieli 1930-luvulla lähes puolet kaikista varustelumäärärahoista. Valtioneuvosto asetti 1924 Eirik Hornborgin johtaman komitean tekemään selvitystä kokonaismaanpuolustuksesta. Viimeistään silloin olisi pitänyt lopettaa riitely laivastolaista eduskunnassa, mutta sotilaallisia kysymyksiä ymmärtämätön presidentti Ståhlberg ei sitä tehnyt.

 

Hornborgin komitean 1000-sivuinen mietintö valmistui vuoden 1926 alussa. Se on paras esitys Suomen sotilaspoliittisesta asemasta, mitä koskaan on tehty. Puolustusrevisioni totesi, että mittavat maihinnousut Etelä-Suomen rannikolle olisivat mahdottomia. Puolueettomuuden loukkaukset mereltä voitaisiin torjua rannikkotykistöllä ja merimiinoilla sekä kevyillä tykki- ja torpedoveneillä. Panssarilaivojen tapaisia taistelualuksia emme tarvitsisi edes Ahvenanmaan puolustamiseen, sillä suurin uhka piili itärajan takana.

 

Presidentti Relander ja pääministeri Kallio eivät uskaltaneet julkistaa Hornborgin komiteamietintöä. Sitä ei näytetty edes kansanedustajille, jotka elivät siinä uskossa, että maanpuolustuksemme painopiste oli merellä.

 

Tein kaksi lehtihaastattelua kenraali Väinö Valvesta. Kun kysyin, miksi aikoinaan päädyttiin panssarilaivojen tilaamiseen, tokaisi hän, että asiantuntemuksen puutteesta. Valve ei ollut kuullutkaan Hornborgin komitean esittämästä sotilaspoliittisesta tilanneselvityksestä eikä sen suosituksista laivaston kokoonpanoksi. Sen sijaan hän muisti brittiläisen meriupseerin, joka heti vapaussodan jälkeen neuvoi Suomea rakentamaan pienen ja ketterän laivaston. Se kykenisi toimimaan rikkonaisilla vesillämme sekä iskemään tykeillään ja torpedoillaan maihin pyrkivään viholliseen.

 

Häntä ei kuitenkaan uskottu, sanoi Valve ja jatkoi, että me olimme silloin saaneet oman merisota-asiantuntijan. Tämä oli Eero Rahola, joka oli suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon Italian merisotakorkeakoulussa. Raholalta kysyttiin, minkälaisia sota-aluksia tarvitaan eurooppalaisen suursodan aikana suojaamaan Suomen puolueettomuus. Rahola tiesi ratkaisun.

 

Hän kaivoi esille italialaiset luentomonisteet ja ilmoitti, että merivalta Suomi tarvitsee sukellusveneitä ja rannikkotaisteluihin kykeneviä panssarilaivoja. Niiden piirustukset kopioitiin Italian vastaavista panssarialuksista.

 

Toisin kuin Eero Auvinen antaa yliökirjoituksessaan (TS 10.3.) ymmärtää panssarilaivat eivät millään tavoin suojanneet Tukholmasta Turkuun tulevaa kauppamerenkulkua. Miten ne olisivat sen tehneet, kun itse tarvitsivat jäänsärkijän apua siirtyäkseen Ahvenanmaan vesiltä Turkuun tammikuussa 1940. Laivojen oma ilmatorjuntatykistö oli tarkoitettu lähinnä itsepuolustukseen. Kaupungin ilmatorjunnassa niiden merkitys oli symbolinen.

 

Ilmarinen ja Väinämöinen maksoivat niin paljon, että yhden laivan hinnalla olisi ostettu jokaiselle yhdeksälle divisioonalle raskas kenttätykistöpatteristo. Toisen hinnalla olisi saatu kullekin divisioonalle ilmatorjuntapatteristo kaikkine ampumatarvikkeineen. Niiden puuttuminen korvattiin ihmishengillä talvisotaa käyvässä kenttäarmeijassa.

 

Panssarilaivojen merkitys talvisotaa käyvälle tasavallalle oli yhtä tyhjän kanssa. Viipurinlahden maihinnousun uhkaavimmassa vaiheessa päämajamestari Airo vaati panssarilaivojen siirtämistä itäiselle Suomenlahdelle ja osallistumaan torjuntataisteluihin maavoimien tukena. Laivaston komentaja torjui ehdotuksen, koska tehtävä olisi ollut liian vaarallinen.

 

Taistelualuksiksi suunniteltuja panssarilaivoja ei käytetty hyväksi myöskään jatkosodassa. Ilmarisen tuhouduttua tyhjänpäiväisessä harhautusoperaatiossa laivaston komentaja kielsi Väinämöisen käytön mihinkään taistelutehtävään. Hangon mottia se sentään tulitti kymmentuumaisilla tykeillään 150 laukauksen verran. Sen jälkeen sotalaiva vedettiin saariston suojaan.

 

Vaikka panssarilaivojen rakentaminen oli virhe, ei se tietenkään estä muistelemasta hanketta tapahtuneena tosiasiana. Se pitäisi nähdä opettavaisena tarinana päättäjien erehtyväisyydestä.

 

Tuomo Hirvonen

Meripuolustukseen orientoitunut maavoimaupseeri (evp)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Esa Lyytikäinen

Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta,
Tekstejä lukiessani on herännyt epäilys, että Cajander on joutunut syntipukiksi asevoimien varustustilanteen suhteen ennen Talvisotaa.
Köyhän valtion varustelumenot kaikista valtion menoista pyörivät 20 %:n kieppeillä 30-luvulla, mikä vastasi suhteessa läntisten suurvaltojen Ranskan ja Englannin menoja, ja oli suurempi kuin Pohjoismailla.
Olinkin jo vähän aavistellut sen mihin rahat katosivat.
Mahtaako vastaavia 'hölmön tölmäyksiä' olla meneillään tänäpäivänä?

'Res kers, JPr:ssa opetettu'

Käyttäjän RaimoHynynen kuva
Raimo Hynynen

Pitäisi kysyä mitkä tahot ja henkilöt olivat panssarilaivojen hankinnan takana 1920 ja -30 luvuilla. Tutkin netistä hieman asiaa ja yllättäen sieltä löytyy HS eli Erkko.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laivastolaki

Tämän tiedon jälkeen ei enää tarvitse ihmetellä, että asiasta on haluttu vaieta. Niin monesta muustakin asiasta on haluttu vaieta kuten esim siitä kuinka talvisodassa Summa murtui Leipäsuolla kun siellä kauan taistellut pataljoona vedettiin lepoon ja tilalle tuli länsirannikolta ruotsinkielinen pataljoona. Taisteluun tottumattomat miehet lähtivät käpälämäkeen. No vika oli tietysti myös divisioonan komentajassa ja rykmentin komentajassa jotka olivat vastuussa rintamalohkosta. Totuus on valitettavan usein sellaista, että sitä ei haluta katsoa eikä siitä haluta oppia. Lisäksi kokonaisuus on monimutkaisempi ja valitettavasti yksinkertaiset asiat saadaan monesti eteenpäin ja jopa valheella kuten Suomen meno euroon.

Nykypäivän tölväyksistä PV:ssä voi alkaa opiskella Pentti Sainion kirjasta ''Armeijan hukatut mirjardit - sotajohdon salaisuudet'' Tuleva hävittäjähankinta tulee pahimmassa tapauksessa olemaan samaa suuruusluokkaa oleva töppäys kuin mitä panssarilaivat. Toivottavasti jotain on opittu siitä kuinka suomalaisen sotilaan veri vuosi 1939 - 1945.

http://www.kymensanomat.fi/Online/2016/09/25/Toimi...

Käyttäjän TuomoHirvonen1 kuva
Tuomo Hirvonen

Olin kokonaan unohtanut, että neljä vuotta sitten kirjoitin panssarilaivoista. Tein 17.3.2018 oman blogini Uuden Suomen alustalle, ja ajattelin olla nyt aktiivisempi sen ylläpitäjänä. Minulla on sisällä Suomen Kuvalehdessä kannanotto varautumisesta väärään sotaan. Ville Pernaa lupasi pannan sen Puheenvuoro-palstalle. Saa nähdä, pitääkö lupauksensa.
Arvostelen siinä sodankuvaa, jota meille tarjotaan. Sehän on kopioitu suurilta Nato-mailta, joiden mahdollinen vihollinen on kaukana omista rajoista. Siksi ne satsaavat kaukotorjuntaan huippunykyaikaisin torjuntahävittäjin. Meillä mahdollinen vihollinen on iholla, ja pystyy pienillä vihreillä miehillä valtaamaan avainpaikkamme kaikessa hiljaisuudessa. Niitä miehiä me emme pysty torjumaan kaukovaikutukseen kykenevillä hävittäjillä. 15 miljardilla olisi parempaa käyttöä kuin tuhlata ne 56 superhornettiin ja neljään ylimitoitettuun korvettiin.

Toimituksen poiminnat